Mutkia matkaan

Olin mummolassa käymässä, kun mulle soitettiin Exploriukselta 3.7. Arvasin heti, että mulle on löytynyt isäntäperhe. Menin aivan sanattomaksi ja varmaan ainoat sanat mitä sain suustani sanottua oli "joo" ja "okei". Tärisin kun olin niin innoissaan. Siinä puhelimessa mulle selvisi, että tää mun sijoitus ei olisi mikään aivan tavallinen, vaan mulla tulisi olemaan kaksi äitiä (joista toinen on kuuro). Multa kysyttiin olisninko avoin tällaiselle sijoitukselle, ja tottakai sainoin kyllä. Mulle kerrottiin, että mulle lähetetään isäntäperheen tiedot sähköpostiin ja sitten kun olen katsonut ne läpi vanhempieni kanssa, niin saan tehdä lopullisen päätöksen haluanko ottaa sijoituksen vastaan.

Puhelimessa mulle kerrottiin myös, että perhe asuu Iowassa. Siinä niitä virallisia perhetietoja odotellessa tulikin sitten tutkittua paljon Iowaa ja mun tulevaa kotikaupunkia. Pakko myöntää, että en kuvitellut meneväni vaihtoon paikkaan, joka ainakin kartan mukaan näyttää olevan keskellä ei mitään. Kuitenkin tämä paikka ehkä kymmenen minutin tutkailun jälkeen alkoi vaikuttaa juuri täydelliseltä paikalta.

Tai sitten ei. Loppujen lopuksi sain odottaa lisätietoja perheestä lähemmäksi pari viikkoa, ja kun vihdoin viesti kilahti sähköpostiin niin pakko sanoa, että pettymys oli aika suuri. Viestissä ei ollutkaan sijoitustietoja, vaan kerrottiin, että perhe olikin päättänyt ettei ota vaihto-oppilasta. Nyt siis olen taas vailla isäntäperhettä ja osavaltiota.

Tottakai mua harmittaa, etten päässytkään tähän perheeseen, mutta silti ymmärän täysin perheen päätöksen. Vaihto-oppilaan ottaminen tuo tottakai lisävastuuta ja kuluja normaaliin arkeen. Varmasti myös perheen päätökseen vaikutti se, että toinen heistä oli kuuro, sillä ainakin alkuun kommunikointi vaihto-oppilaan kanssa olisi ollut hankalaa. Kaikesta harmituksesta huolimatta olen ihan onnelinen, että en ehtinyt saada lisätietoja perheestä, sillä silloin olisin varmasti ollut paaljon pettyneempi.

Lähinnä kerron tämän tarinan täälläkin siksi, että näinkin voi käydä ja ettei pienistä (tai vähän isommista) asioista kannata lannistua. Nyt alan taas jännitämään uutta perhettä, koska jossain se täydellinen isäntäperhe odottaa!

Right now

Ajattelin tulla päivittämään tänne bloginkin puolelle mitä mulle kuuluu. Tai oikeastaan mitä vaihdolle kuuluu. No, vaihdolle ei oikeastaan kuulu mitään uutta. Vieläkin odotan isäntäperhettä ja lähtöpäivää. Vaihtoon varautuen olen ostanut jo matkalaukun ja adapterin. Matkalaukku on ihan mahtava ja siinä on poroja! Hankin vähän erilaisen laukun sen takia, että oon ehkä huonoin tunnistamaan matkalaukkuja sieltä lentokentän hihnalta, ja jos mulla olisi vähän muista poikkeava laukku, tunnistaisin sen varmasti. Matkalaukusta vielä sen verran, että nimesin sen Makeksi. Mulla on tapana nimetä joitain esineitä, jos mulle tulee nimi päähän kun katson sitä. Näin kävi maken kanssa

Muut alkaa luultavasti kohta päivittämään blogeihinsa viisumipapereiden täyttämisestä ja viisumihaastatteluista. Siksi ajattelinkin, että voisin tulla kertomaan, että Amerikassa syntyneenä mun ei tarvi siis viisumia hakea. Jotenkin välillä alkaa tuntua ulkopuoliselta kun kaikki puhuvat viisumipapereiden täytöstä, kun itse en niitä pääse täyttämään. Toisaalta olen onnellinen, koska säästyn siihen liittyvästä vaivannäöstä ja säästän myös vähän rahaa.

Miltä tällä hetkellä sitten tuntuu lähteä? No ihan hyvältä. En malta millään odottaa, että perhetiedot tulevat ja saan tietää minne ja milloin lähden. En jaksa millään odottaa, että pääsen elämään elämää toisella puolella lätäkköä. Onhan ne kokemuksetkin yksi syy miksi haluaisin jo lähteä.
Toisaalta taas en halua ajatella vaihtoa ollenkaan ja nauttia vain joka hetkestä, jotka mulla on täällä Suomessa jäljellä. Vielä on monta sukulaista näkemättä, monta hetkeä kavereiden kanssa kokematta. En halua ajatella sitä hetkeä, kun kaikki aika on ohi ja pitää halata kaikkia viimeistä kertaa vuoteen. En halua ajatella niitä kyyneleitä jotka tulen itkemään. Onneksi vielä on aikaa!

Edistystä

Tänään sain hakupaketin viimeisetkin asiat täytettyä ja nyt se on siis Expolla tarkistettavana. Toivon, ettei hirveästi tarvis alkaa korjailemaan asioita, koska haluaisin jo niin kovasti alkaa odottamaan perhe- ja sijoitus tietoja. Pari vaihtaria on jo saanut perhetiedot ja itsekkin haluaisin, mutta paketti on ollut kesken. Nyt voin vaan odottaa.

Tänään oli myös Eltis. Läpi meni, neljä vain väärin. En tiedä kuinka paljon muilla on väärin mennyt, mutta en kyllä vois olla yhtään onnellisempi ja ylpeämpi tuloksesta.

Tää vaihtarijuttu on iskeytynyt muhun kunnolla vasta joulun jälkeen, kun koulut alkoi. Joka toinen tunti vähintään mulla on perhosia vatsassa ja oon vaan niin innoissaan. Jos tunneilla on katsottu kuvia tai videoita, niin oon heti löytänyt jotain joka tuo mulle vahdon mieleen. Itkeny en vielä oo, mutta lähellä se on ollut kun oon katsonut kuvia kavereista ja perheestä, ja ajatellut kuinka en tule näkemään niitä vuoteen. Haluaisin jo aloittaa pakkaamisen ja valmistautumisen kunnolla.

Hakupaketti

Sain tänään sähköpostiin mun hakupaketin! Oon niin iloinen, että se vihdoin tuli. Sain nyt siis tietää, että vastaanottavana järjestönä toimii Cetusa. Oikeestaan ei siis tullu mitään suurta ja konkreettista tietoa mun vuodesta, mutta oon niin innoissaan, että pääsen vihdoin täyttämään sitä pakettia. Tosin jotkut niistä jutuista vaatii oikeesti miettimistä. Mutta enköhän kuitenkin ihan kunnialla tästä urakasta selviä, vaikka aikakin (34 päivää) täyttämiseen on niin lyhyt.

Tästä se lähtee

  Mulla ei oo mitään hajua miten tää juttu pitäis alottaa. Pitäiskö mun kertoa jotain itsestäni vai pitäsikö mun vaan alkaa selittää vaihdosta? Ehkä on parempi, että teen molemmat, niin ei kenenkään tarvi miettiä, kuka oon tai miksi kirjotan. Okei  ehkä en kerro liikaa itsestäni, vaan ne asiat jotka liittyy jotenki vaihtoon.
  Oon siis 16-vuotias tyttönen Oulusta ja oon lähdössä Exploriuksen kautta Jenkkeihin vaihtoon lukuvuonna 14-15. En vielä tiedä yhtikäs mitään siitä, minne päin oon menossa tai siitä kuka mulla on siellä vastaanottavana järjestönä. Ainoa asia minkä teidän on se, että vaihtoon ollaan lähdössä. Vielä en ole saanut edes sitä postitse tulevaa hyväksymiskirjettä, mutta sähköpostin mukaan sen pitäisi olla jo matkalla.

  Miksi siis valitsin Exploriuksen? Explorius oli oikeastaan mun B-vaihtoehto, koska hain ensin Rotareilla, mutten päässyt. Exploriukseen päädyin sitten periaatteessa vain sen takia, että se oli halvempi kuin muut ja tuntui luotettavalta.
  Miksi Jenkit? Jenkitkin oli vasta mun kakkosvaihtoehto. Olisin halunnut Austraaliaan, mutta hinnan takia päädyin sitten valitsemaan USAn. Nyt jos joku ajattelee, etten halua edes kunnolla lähteä, koska USA ei ollut mun ensimmäinen vaihtoehto, niin ei voisi olla enemmän väärässä. Olen halunnut 4-luokalta lähtien vaihoon ja ihan alussa halusin nimenomaan Jenkkeihin. Silloin Amerikka oli ykkönen, koska se on mun synnyinmaa ja halusin nähdä missä olen syntynyt. Pari vuotta sitten kuitenkin kävin isän kanssa katsomassa niitä entisiä kotikulmia ja ajattelin, että voisin viettää vaihtoni jossain missä en ole vielä käynyt. No se ei tässä nyt pääasia ole, koska Jenkkeihinhän se matka sitten kuitenkin tehdään.

Blogiin en tule sitten kirjottamaan hirveästi muusta, kuin vaihdosta, joten alkuun saattaa täällä blogin puolella olla hiljaista. Lupaan kuitenkin, että heti jos jotain merkittävää tulee tapahtumaan, niin kirjoittelen siitä tänne. 

Bloglovin

xo,

Saara