Koulu

En oo hirveesti kertonut mun koulun käynnistä täällä joten ajattelin kertoa vähän siitä. Käyn siis koulua Jenison High Schoolissa. Oon näiden tiedostoissa ilmeisesti sophmore (10th grader), mutta mulla on kaikki samat oikeudet kuin senioreilla ja mun kaappi on seniorkäytävällä.

Opiskelen tällä hetkellä kuutta ainetta:
Creative Writing
Team Sports
Michigan History
Theatre 1
Anatomy & Physiology
Photography and digital graphic design

Mulla on joka päivä koulua 8.00-14.50 ja lukujärjestys on jokapäivä tuossa ylläolevassa järjestyksessä. Tuntien välillä on 5 minuttia aikaa vaihtaa luokka ja ei siinä ajassa oikeen muuta ehdikkään tehdä. Kaapilla käynnitkin oon suunnitellut niin, että mulla on aina jompi kumpi tunneista seniorkäytävällä, koska muuten en ehtisi tunneille ajoissa.

Ruokailu mulla on neljännen tunnin jälkeen. Ostan yleensä ruoan koululta, yleensä se on jotakin pastaa, subia, keittoa tai muuta vastaavaa. Lisäksi hintaan kuuluu kahdenlaista hedelmää ja joskus jotain muutakin lisuketta, plus maitoa tai kaakaota. Normaalisti kaikki nämä maksais suunnilleen $2.50, mutta mun host-äiti sai sen keinoteltua niin, että mulla se maksaa vaan $0.40.

Tykkään tosi paljon kaikista mun aineista ja kaikki opettajat on tosi mukavia. Team Sports on ehkä mun lemppari kaikista, koska siellä aina sattuu ja tapahtuu. Viime viikolla pelattiin Dykeballia ja yks meidän joukkueesta heitti pallon ihan täysiä palohälyttimeen ja koko koulun piti evakuoitua pihalle.

Kaiken kaikkiaan tykkään tosi paljon käydä koulua täällä. Koulu on aika helppoa, mutta työlästä. Mun kaappi on ihan painajainen ja oon ihan varma, että se on hankalampi ku muiden kaapit. Käytävillä on jo paljon tuttuja joita moikkailen ja kaikki on mulle mukavia.

Kuulumisia

Mulla on tullut nyt kuukausi vietettyä tällä puolella Atlanttia. Tuntuu, että olisin ollut täällä jo pidempään, mutta toisaalta tuntuu että oon ollut täällä vasta pari päivää. En oo kantanu kameraa ollenkaan mukana nyt kuukauden aikana, mutta yritän tehdä muutosta siihen, koska olisihan se ihan kiva saada täältä sitten jotain kuvia muistoksi.

Heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä me käytiin koululla valitsemassa mulle aineet ja mulle selitettiin vähän koulun käytännöistä. Sitten me käytiin kaupassa ostamassa semmosia ruokia joista tykkäsin ja valkkasin lähinnä hedelmiä ja vihanneksia. Siitä lähtien mulla onkin ollut aina pieni vihannestarjotin josta voin napsia millon haluan.

Ensimmäisenä viikonloppuna me käytiin kahdilla eri synttäreillä. Ekat synttärit oli semmosessa pelikonepaikkassa Hollandissa ja toiset oli Muskegonissa. Lisäksi me käytiin host-äidin veljen luona Grand Havenissä. Me käytiin ensin syömässä heidän luona ja sitten lähdettiin rantaan katsomaan Musical Fountainia. Ranta ja Musical Fountain oli molemmat tosi kauniita.

Seuraavana tiistaina mulla alkoi koulu. Tapasin jo eka päivänä tosi mukavia ihmisiä, vaikkakin jouduin syömään yksin. Joka päivä on mennyt paremmin ja paremmin. Oon saanut jo porukan jossa syön, ja joiden kanssa meen myös homecomingiin parin viikon päästä! Lisäksi mulla on muutama muu kaveri ja monta moikkaustuttua.

Koti-ikävä ei ole ainakaan vielä iskenyt, enkä usko että iskeekään. Sen verran hyvin täällä menee! :)

Perheeseen meno ja New York

Kirjoitettu 27.8.

Heippa!

Täällä sitä ollaan nyt Hudsonvillessä perheen luona. Saavuin tänne suunnilleen viis tuntia sitten ja hyvillä mielin ollaan. Mun lento oli vartin etuajassa, mutta mun onneksi hostperhe oli tullut kentälle ajoissa (viis minuuttia ennen mua). Kentällä mua oli vastassa hostäiti, -pikkuveli, -pikkusisko ja hostäidin ex miehen äiti. Perhe oli askarrellut mulle kylttejä joissa luki "Welcome Saara" ja "#Finland". Me juteltiin kentällä vähän aikaa ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Täällä mulle näytettiin ensin paikkoja ja annettiin pikku välipala. Myöhemmin illalla käytiin syömässä ulkona ja pakko sanoa, että tulin täyteen älyttömän nopeasti!! Söin ehkä neljä palaa semmosesta hampurilaisesta ja olin jo ihan täynnä.
Ravitnolasta mentiin kaupan kautta viemään mun host sisko vahtimaan lapsia ja ajettiin sitten kotiin. Nyt oonkin sitten vaan purkanut laukkuja ja ollut.

Ennen perheeseen saapumista mulla oli kuitenkin New Yorkissa leiri. Leiri oli ihan mahtava ja tapasin paljon kivoja ihmisiä! Kuvia tuli otettua vain eka päivänä. Ensimmäisenä päivänä me siis kierrettiin nähtävyyksiä, toisena päivänä shoppailtiin (ostin vain kaksi asiaa!!) ja kolmantena mentiin six flagsiin. Oon ehkä maailman huonoin selittämään kivasti noista kuvista joita otin, joten jos haluatte kysyä jostain kuvasta niin kommenttia vaan tulemaan!

Lähtö

Lähdin tänään sitten kotoa matkaan ja tällä hetkellä makaan Helsingissä lentokenttähotellin sängyllä kirjoittamassa tätä tabletilla. Huomenna lähdetään muutaman muun vaihtarin kanssa seitsemän jälkeen lentämään kohti Frankfutia ja sieltä New Yorkia. Päivät on kulunut tosi nopeasti ja en oikein vielä ees ymmärrä että kohta en ookkaan Suomessa. Tämä on nyt siis viimeinen postaus Suomen puolelta! Toivottavasti kaikki menee hyvin huomenna :)

Where am I going?

Viime lauantaina joku nainen pyysi mua feisbuukissa kaveriksi. Kävin katsomassa naisen pofiilia ja huomasin, että tämä asuu Michiganissa. Ajattelin pienesti pääni sisällä, että olisikohan tämä minun host-äitini. En kuitenkaan vielä hyväksynyt kaveripyyntöä (ihan vaan koska en hyväksy tuntemattomia) ja ajattelin, että viikon alussa soittaisin Exploriukselle ja kysyisin asiasta.
 Maanantaina iltapäivällä myös saman sukuniminen nuorempi tyttö pyysi mua kaveriksi ja aloin olla jo aika varma, että tässä olisi mun isäntäperhe. Kello oli kuitenkin jo lähemmäs kuutta, joten ajattelin, että Exploriuksen toimisto ei varmaan ole enää auki ja päätin hoitaa asian heti tiistaina herättyäni. Myöhemmin illalla äiti sai vielä host-äidiltäni viestiä, jossa varmistui, että hän olisi host-äitini.

Tiistaina (eli tänään) sitten soitettiin Exploriukselle ja he kertoivat, että tämä siis todellakin olisi isäntäperheeni. Tänään oon vaan lueskellut perhetietoja ja vähän jutellutkin jo perheen äidin, sekä siskon kanssa.

Tuun siis viettämään vuoteni Hudsonville nimisessä kaupungissa. Hudsonville on suunnilleen 7000 asukkaan kaupunki ja se kuuluu Grand Rapidsin suuralueeseen, jossa taas on vähän päälle miljoona asukasta. Tuun käymään koulua viereisessä kaupungissa olevassa Jenison High Schoolissa. Ainiin ja unohdin melkein mainita, että Taylor Lautner on asunut Hudsonvillessä 11-vuotiaaksi asti!

Mun perheeseen kuulu yksinhuoltaja äiti, 7- ja 20- vuotiaat veljet, sekä 12-vuotias sisko, jonka kanssa tulen jakamaan huoneen. Perheessä on myös yksi älyttömän söpön näköinen koira. Perhe vaikuttaa tosi mukavalta ja en malta päästä tutustumaan heihin paremmin.

Mun arvioitu lähtöpäivä on 23.8. eli ens viikon lauantaina. Vielä siis on toivottavasti tarpeeksi aikaa asioiden hoitamiseen ja kavereiden ja sukulaisten näkemiseen. Huomenna lähden heti tulijaisten metsästykseen, koska tätä hetkeä oon oottanut niin paljon!

Mutkia matkaan

Olin mummolassa käymässä, kun mulle soitettiin Exploriukselta 3.7. Arvasin heti, että mulle on löytynyt isäntäperhe. Menin aivan sanattomaksi ja varmaan ainoat sanat mitä sain suustani sanottua oli "joo" ja "okei". Tärisin kun olin niin innoissaan. Siinä puhelimessa mulle selvisi, että tää mun sijoitus ei olisi mikään aivan tavallinen, vaan mulla tulisi olemaan kaksi äitiä (joista toinen on kuuro). Multa kysyttiin olisninko avoin tällaiselle sijoitukselle, ja tottakai sainoin kyllä. Mulle kerrottiin, että mulle lähetetään isäntäperheen tiedot sähköpostiin ja sitten kun olen katsonut ne läpi vanhempieni kanssa, niin saan tehdä lopullisen päätöksen haluanko ottaa sijoituksen vastaan.

Puhelimessa mulle kerrottiin myös, että perhe asuu Iowassa. Siinä niitä virallisia perhetietoja odotellessa tulikin sitten tutkittua paljon Iowaa ja mun tulevaa kotikaupunkia. Pakko myöntää, että en kuvitellut meneväni vaihtoon paikkaan, joka ainakin kartan mukaan näyttää olevan keskellä ei mitään. Kuitenkin tämä paikka ehkä kymmenen minutin tutkailun jälkeen alkoi vaikuttaa juuri täydelliseltä paikalta.

Tai sitten ei. Loppujen lopuksi sain odottaa lisätietoja perheestä lähemmäksi pari viikkoa, ja kun vihdoin viesti kilahti sähköpostiin niin pakko sanoa, että pettymys oli aika suuri. Viestissä ei ollutkaan sijoitustietoja, vaan kerrottiin, että perhe olikin päättänyt ettei ota vaihto-oppilasta. Nyt siis olen taas vailla isäntäperhettä ja osavaltiota.

Tottakai mua harmittaa, etten päässytkään tähän perheeseen, mutta silti ymmärän täysin perheen päätöksen. Vaihto-oppilaan ottaminen tuo tottakai lisävastuuta ja kuluja normaaliin arkeen. Varmasti myös perheen päätökseen vaikutti se, että toinen heistä oli kuuro, sillä ainakin alkuun kommunikointi vaihto-oppilaan kanssa olisi ollut hankalaa. Kaikesta harmituksesta huolimatta olen ihan onnelinen, että en ehtinyt saada lisätietoja perheestä, sillä silloin olisin varmasti ollut paaljon pettyneempi.

Lähinnä kerron tämän tarinan täälläkin siksi, että näinkin voi käydä ja ettei pienistä (tai vähän isommista) asioista kannata lannistua. Nyt alan taas jännitämään uutta perhettä, koska jossain se täydellinen isäntäperhe odottaa!

Right now

Ajattelin tulla päivittämään tänne bloginkin puolelle mitä mulle kuuluu. Tai oikeastaan mitä vaihdolle kuuluu. No, vaihdolle ei oikeastaan kuulu mitään uutta. Vieläkin odotan isäntäperhettä ja lähtöpäivää. Vaihtoon varautuen olen ostanut jo matkalaukun ja adapterin. Matkalaukku on ihan mahtava ja siinä on poroja! Hankin vähän erilaisen laukun sen takia, että oon ehkä huonoin tunnistamaan matkalaukkuja sieltä lentokentän hihnalta, ja jos mulla olisi vähän muista poikkeava laukku, tunnistaisin sen varmasti. Matkalaukusta vielä sen verran, että nimesin sen Makeksi. Mulla on tapana nimetä joitain esineitä, jos mulle tulee nimi päähän kun katson sitä. Näin kävi maken kanssa

Muut alkaa luultavasti kohta päivittämään blogeihinsa viisumipapereiden täyttämisestä ja viisumihaastatteluista. Siksi ajattelinkin, että voisin tulla kertomaan, että Amerikassa syntyneenä mun ei tarvi siis viisumia hakea. Jotenkin välillä alkaa tuntua ulkopuoliselta kun kaikki puhuvat viisumipapereiden täytöstä, kun itse en niitä pääse täyttämään. Toisaalta olen onnellinen, koska säästyn siihen liittyvästä vaivannäöstä ja säästän myös vähän rahaa.

Miltä tällä hetkellä sitten tuntuu lähteä? No ihan hyvältä. En malta millään odottaa, että perhetiedot tulevat ja saan tietää minne ja milloin lähden. En jaksa millään odottaa, että pääsen elämään elämää toisella puolella lätäkköä. Onhan ne kokemuksetkin yksi syy miksi haluaisin jo lähteä.
Toisaalta taas en halua ajatella vaihtoa ollenkaan ja nauttia vain joka hetkestä, jotka mulla on täällä Suomessa jäljellä. Vielä on monta sukulaista näkemättä, monta hetkeä kavereiden kanssa kokematta. En halua ajatella sitä hetkeä, kun kaikki aika on ohi ja pitää halata kaikkia viimeistä kertaa vuoteen. En halua ajatella niitä kyyneleitä jotka tulen itkemään. Onneksi vielä on aikaa!