Mutkia matkaan

Olin mummolassa käymässä, kun mulle soitettiin Exploriukselta 3.7. Arvasin heti, että mulle on löytynyt isäntäperhe. Menin aivan sanattomaksi ja varmaan ainoat sanat mitä sain suustani sanottua oli "joo" ja "okei". Tärisin kun olin niin innoissaan. Siinä puhelimessa mulle selvisi, että tää mun sijoitus ei olisi mikään aivan tavallinen, vaan mulla tulisi olemaan kaksi äitiä (joista toinen on kuuro). Multa kysyttiin olisninko avoin tällaiselle sijoitukselle, ja tottakai sainoin kyllä. Mulle kerrottiin, että mulle lähetetään isäntäperheen tiedot sähköpostiin ja sitten kun olen katsonut ne läpi vanhempieni kanssa, niin saan tehdä lopullisen päätöksen haluanko ottaa sijoituksen vastaan.

Puhelimessa mulle kerrottiin myös, että perhe asuu Iowassa. Siinä niitä virallisia perhetietoja odotellessa tulikin sitten tutkittua paljon Iowaa ja mun tulevaa kotikaupunkia. Pakko myöntää, että en kuvitellut meneväni vaihtoon paikkaan, joka ainakin kartan mukaan näyttää olevan keskellä ei mitään. Kuitenkin tämä paikka ehkä kymmenen minutin tutkailun jälkeen alkoi vaikuttaa juuri täydelliseltä paikalta.

Tai sitten ei. Loppujen lopuksi sain odottaa lisätietoja perheestä lähemmäksi pari viikkoa, ja kun vihdoin viesti kilahti sähköpostiin niin pakko sanoa, että pettymys oli aika suuri. Viestissä ei ollutkaan sijoitustietoja, vaan kerrottiin, että perhe olikin päättänyt ettei ota vaihto-oppilasta. Nyt siis olen taas vailla isäntäperhettä ja osavaltiota.

Tottakai mua harmittaa, etten päässytkään tähän perheeseen, mutta silti ymmärän täysin perheen päätöksen. Vaihto-oppilaan ottaminen tuo tottakai lisävastuuta ja kuluja normaaliin arkeen. Varmasti myös perheen päätökseen vaikutti se, että toinen heistä oli kuuro, sillä ainakin alkuun kommunikointi vaihto-oppilaan kanssa olisi ollut hankalaa. Kaikesta harmituksesta huolimatta olen ihan onnelinen, että en ehtinyt saada lisätietoja perheestä, sillä silloin olisin varmasti ollut paaljon pettyneempi.

Lähinnä kerron tämän tarinan täälläkin siksi, että näinkin voi käydä ja ettei pienistä (tai vähän isommista) asioista kannata lannistua. Nyt alan taas jännitämään uutta perhettä, koska jossain se täydellinen isäntäperhe odottaa!